Vesipelastus
Historiaa Vesipelastuksen toi Suomeen Belgiasta vuonna 1989 Eero Hällfors. Viralliseksi koemuodoksi se saatiin vuonna 1992 koeajalla. Sääntöjä on muutettu muutamaan otteeseen ja uusimmat säännöt astuvat voimaan 1.5.2004. Suomen vesipelastuskoesäännöt pohjautuvat pitkälti Belgian sääntöihin.
Yleistä
Vesipelastuskokeiden tarkoituksena on pitää yllä erityisesti landseer- ja newfoundlandinkoirarotuisten koirien pelastusvaistoa ja uintitaitoa. Kokeella testataan koiran kykyä toimia vedessä ja mitataan sen fyysistä kuntoa. Kokeen tarkoituksena on myös kehittää vesipelastuksen harrastajia ja heidän yhteistoimintaansa, lisätä tietoa koiran koulutuksesta ja sen soveltuvuudesta pelastustoimintaan vedessä sekä testata koiran rodunomaisia taipumuksia.
Säännöt
Suomalaiset vepe-kokeet jakautuvat alokas-, avoimeen ja voittajaluokkaan. Lisäksi on olemassa Junioriluokka, joka on epävirallinen pentuluokka (9-15kk) vain newfoundlandinkoirille ja landseereille. Muut kuin edellä mainitun rodun edustajat joutuvat käymään Soveltuvuuskokeessa (sove, alaikärajan ollessa 12 kk) ennen kuin pääsevät osallistumaan varsinaisiin kokeisiin. Sove vastaa alokasluokan koetta ja sen läpäisyyn vaaditaan hyväksytty eli vähintään kolmostulos. Sovea saa yrittää vain kolmesti. Alokasluokasta koira siirtyy kahdella ykköspalkinnon arvoisella tuloksella avoimeen luokkaan, josta taas kolmella ykkösellä voittaja-luokkaan. Saavutettuaan voittaja-luokassa kolme ykköstulosta (+vaadittu näyttelytulos) koiralle voidaan anoa FIN VPVA:n eli vesipelastusvalion titteli.
|